Siis olin unohtanu avaimet kotiin ja sit ku kävin lainaamassa mun poikaystävältä vara-avainta niin meinasi sydän hypätä kurkkuun ku avaimia ei löytyny MISTÄÄN niistä paikoista mihin yleensä onnistun nakkaamaan ne.
Noh, meinasin jo luovuttaa ku sit lähtiessä ovesta päätin ottaa pari...
Kysy vaikka viestillä aluksi, ns. matalan kynnyksen kautta etenkin kun hän itse on puhunut että ei oikeen osaa puhua tunteistaan. Jotenki koitat tuoda näkyväksi sen että kyllä hänellä on ihmisiä jotka välittää ja jotka haluavat auttaa hädässä. Kaverisi pystyy sitte ite valitsemaan et millon...
Muistin kans randomisti Merja Jalon kirjottaman Nummelan ponitalli-sarjan mitä luin joskus ihan innoissani ja ku tarkistin niin siitä on vielä tänäkin vuonna ilmestynyt uusi osa. Siis kelatkaa et ens vuonna ton sarjan ekan osan julkasusta tulee täyteen 50 vuotta!
Varasin äkkiä kaikki osat mitä...
Mutta off topic, en muistanu et kirjan loppuun lukeminen tuntuu niin kivalta. Tai ku jotenki tossa lukion aikana menetin sen kirjojen lukemisen ilon niin nyt ku saan kirjoja luettua loppuun nii tuntuu oikeesti hyvältä.
Just kun olin pääsemässä vauhtiin. Sit aloin ettimään toista osaa netistä ja ihmettelin et miten ei voi löytyä suomeksi eikä englanniksi niin sit kokeilin etsiä saksaksi kun alkuperäinen teos on sillä kielellä ja selvisi, että seuraavaa osaa ei oo ees julkaistu :')
Ja tosiaan tonkin osan...
En muistanukkaa et kirjottaminen on niin kivaa. Jotenki se lukion aikana vaa jäi pois ku ei vaa jaksanu vapaa-ajalla tehä yhtään mitään muuta ku nukkuu ja olla puhelimella.
Mut hauska juttu on se et mun ennustus kyllä osu oikeaan et luultavasti jää jostakin hieman yli yhdestä pisteestä kiinni sisäänpääsy. Ku yritin itekseni vertailla vanhoja ja uusia pisteytyksiä ja omia pisteitä niin päättelin et varmaan raja on jotai 139,5 (se on nyt siis oikeasti 139,7)